Repen väriainehelvetti
"Sain ensimmäiset pienet näytteet maksutta", Repe, 31, kertaa tarinaansa. "Innostuin hommasta niin, että aineiden kanssa värkätessä meni heti monta iltaa. Ei sitä silloin vielä arvannut, mihin oli sekaantumassa." "Siitä tuli sellainen mielihyvän tunne, koko elämä tuntui jotenkin värikkäämmältä. Lapsuuden muistot ja vanhat matkatkin palautuivat käsinkosketeltavina mieleen", Repe muistelee ensimmäisten valokuvien tulostusta. Repe kertoi väriaineiden käytöstä lähipiirille avoimesti. Palaute oli aluksi pelkästään myönteistä. Sosiaalinen status nousi, sana levisi, kaverit halusivat osingoille - ja kierre oli valmis. Mopo karkasi käsistä viimeistään serkun häissä. Kaikilla tuntui olevan kamera, ja hulvattoman illan aikana Repe sitoutui tulostamaan sukulaisille satoja valokuvia. Todellisuus iski nopeasti vasten kasvoja. "Tulostimesta loppui muste. Olin tajunnut, että se ei riitä ikuisesti, mutta olin silti jotenkin yllättynyt." Repe meni puhumaan tutulle myyjälle. Mustetta löytyi takahuoneesta heti, mutta hinta oli järkytys: muutamasta grammasta piti pulittaa useita kymppejä.
Ruisku tulee kuvaanRepen elämässä seurasi lähemmäs vuoden mittainen kierre. Rahaa ja valokuvapaperia paloi, väriaineiden välittäjä tuli tutuksi. Repe yritti päästä irti useaan kertaan, mutta aina parin päivän jälkeen repsahti taas tulostamaan. Joskus putkesta tuli koko valokuva-albumin mittainen. Ja viimeiset ohuet viivat paperilla olivat aina yhtä surkea näky. "Jossain vaiheessa sitten tapasin tyypin, joka oli piikittänyt itse jo vuosia. Hänen kauttaan tutustuin moniin sekakäyttäjiin, jotka ostivat välillä uusia kasetteja ja piikittivät sitten muutaman kerran itse. Ajatus kuulosti vastenmieliseltä ja mietin paljon homman riskejä. OK, olin koukussa mutta olinko niin koukussa, että alkaisin värkätä ruiskujen ja neulojen kanssa? Se pysäytti miettimään."
Hinta kuitenkin ratkaisi. Repe alkoi itsekin kierrättää värikasetteja ja täyttää niitä injektioneulan kanssa. "Olen tilaillut eri paikoista. Joskus saa tosi hyvää tavaraa, joskus laatu on selvästi huonompaa samaltakin diileriltä. Se on aina kihelmöivä tunne kun pistää ja odottaa että väriaine leviää kasettiin ja saa testattua ensimmäiset viivat: jos tällä kertaa tulee se täydellinen tuloste."
Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. |
|||||
"Aineet piti hankkia postitse
hämärän kuuloisista paikoista. Pelkäsin, että lähetys jää tulliin. Ja mitä kuulin niin tavaran laatu vaihtelee todella paljon: hyytymiä tai sisäistä värinvuotoa tulee helposti. Ilmakuplia
pitää varoa pistettäessä. Jos oikein huono tuuri käy, niin pää menee tukkoon tai palaa karrelle ja tulostamiset loppuu kerrasta", Repe kertaa.